Amerikkalaiset tekoäly-yritykset "valheellisesti" väittävät pystyvänsä valonnopeuteen - mikä on edellytys tekoälylle | Jari Tapio Tuominen

"SINUN aivot toimivat valonnopeudella - Googlen tekoäly ei - kertoo tutkimus, osta kultaa."

"Sijoita kultaan, koska esimerkiksi jo yhdellä aivon neuronilla saattaa olla valonnopea tiedonkäsittelykyky, todellako Google - tekoälyä gigahertsien nopeudella?"

"Aivot toimitavat valolla ja valon määrälla - tekoäly tulee olemaan jättiläinen tämän alla olevan tiedejulkaisun mukaan, kun suhteellistaa mikä laskentakyky yhdellä fotosensitiivisgeneettisellä aivojen neuroonilla jo on."

- Jari Tapio Tuominen

JTMOSin toimitusjohtaja

Optisten viestintäkanavien mahdollinen olemassaolo aivoissa

Sourabh Kumar, Kristine Boone, Jack Tuszyński, Paul Barclay & Christoph Simon | Tieteellisten raporttien osa 6, artikkelinumero: 36508 (2016) Lainaa tätä artikkelia

Abstrakti

Ottaen huomioon, että monet neurotieteen peruskysymykset ovat edelleen avoinna, näyttää aiheelliselta tutkia, voisivatko aivot käyttää muita fyysisiä modaliteetteja kuin ne, jotka on löydetty tähän mennessä. Erityisesti on hyvin todettu, että neuronit voivat lähettää fotoneja, mikä herättää kysymyksen, voisivatko nämä biofotonit toimia signaaleina hermosolujen välillä tunnettujen sähkökemiallisten signaalien lisäksi. Jotta tällainen viestintä olisi kohdistettu, fotonien on kuljettava aaltoputkissa. Tässä näytämme yksityiskohtaiseen teoreettiseen mallinnukseen perustuen, että myelinoidut aksonit voisivat toimia fotoniaaltoputkina ottaen huomioon realistiset optiset epätäydellisyydet. Ehdotamme kokeita sekä in vivo että in vitro hypoteesimme testaamiseksi. Keskustelemme tulostemme vaikutuksista, mukaan lukien kysymyksestä, voisivatko fotonit välittää pitkän kantaman kvanttikettumista aivoissa.

Johdanto

Ihmisaivot ovat dynaaminen fyysinen järjestelmä, joka on vertaansa vailla monimutkainen. Vaikka neurotiede on edennyt suuria harppauksia, monet perustavanlaatuiset kysymykset ovat edelleen vaille vastausta1, mukaan lukien muistin muodostumisen taustalla olevat prosessit2, anestesian toimintaperiaate3 ja – mikä tärkeintä – tietoisen kokemuksen luominen4,5,6. Siksi näyttää aiheelliselta tutkia, voisivatko aivot tuottaa, välittää ja tallentaa tietoa käyttämällä muita fyysisiä menetelmiä kuin tähän mennessä löydettyjä.

Tässä työssä keskitymme kysymykseen, voisivatko biofotonit toimia täydentävänä tiedon välittäjänä aivoissa vakiintuneiden sähkökemiallisten signaalien lisäksi. Biofotonit ovat valon kvantteja, jotka kattavat lähes UV-lähes-IR-taajuusalueen. Niitä tuottavat pääasiassa elektronisesti viritetyt molekyylilajit erilaisissa oksidatiivisissa aineenvaihduntaprosesseissa7,8 soluissa. Niillä voi olla rooli solujen välisessä viestinnässä7,9, ja niitä on havaittu monissa organismeissa, mukaan lukien ihmiset, ja kehon eri osissa, mukaan lukien aivot10,11,12,13,14,15. Aivojen fotonit voisivat toimia ihanteellisina ehdokkaina tiedonsiirrolle. Ne kulkevat kymmeniä miljoonia kertoja nopeammin kuin tyypillinen sähköinen hermosignaali, eivätkä ne ole alttiita lämpökohinalle kehon lämpötilassa suhteellisen korkeiden energioidensa vuoksi. On mahdollista, että evoluutio olisi löytänyt tavan hyödyntää näitä arvokkaita korkean energian resursseja tiedonsiirtoon, vaikka ne olisivatkin aluksi vain aineenvaihdunnan sivutuotteita. Suurin osa vaaditusta molekyylikoneistosta näyttää olevan elävissä soluissa, kuten neuroneissa16. Mitokondrioiden hengitys17, 18 tai lipidien hapetus19 voisivat toimia lähteinä, ja senrosomit20 tai kromoforit mitokondrioissa21 voisivat toimia ilmaisimina.

Yksi optisen viestinnän ratkaiseva elementti ei kuitenkaan ole vakiintunut, nimittäin fyysisten linkkien olemassaolo yhdistämään kaikki nämä spatiaalisesti erillään olevat aineet valikoivalla tavalla. Ainoa toteuttamiskelpoinen tapa saavuttaa kohdennettu optinen viestintä tiheässä ja (näennäisesti) sekavassa aivoympäristössä on fotonien kulkeminen aaltoputkissa. Hermosolujen mitokondrioiden ja mikrotubulusten on oletettu toimivan aaltoputkina22,23,24,25. Nämä rakenteet ovat kuitenkin liian pieniä ja epähomogeenisia ohjaamaan valoa tehokkaasti merkittävien etäisyyksien päähän.

Tässä ehdotamme myelinoituneita aksoneja mahdollisiksi biofotoniaaltoputkiksi aivoissa, ja tuemme tätä hypoteesia yksityiskohtaisella teoreettisella mallinnuksella. Nämä aksonit on tiiviisti kääritty lamellaarisella rakenteella, jota kutsutaan myeliinivaippaksi ja jolla on korkeampi taitekerroin26 kuin sekä aksonin sisäpuolella että sen ulkopuolella olevalla interstitiaalisella nesteellä (katso kuva 1a). Tämä kompakti vaippa voisi siksi toimia myös aaltoputkena sen lisäksi, että se lisää toimintapotentiaalin etenemisnopeutta (suolan johtumisen kautta) sen eristävän ominaisuuden perusteella27. On olemassa epäsuoraa kokeellista näyttöä aksonien valonjohtamisesta12, 28, mukaan lukien havainnointi lisääntyneestä läpäisystä myelinoituneista aksoneista koostuvien valkoisen aineen akseleilla29. Myeliini muodostuu keskushermostossa (CNS) eräänlaisesta gliasolusta nimeltä oligodendrosyytti. Mielenkiintoista on, että tiettyjen gliasolujen, jotka tunnetaan nimellä Müller-solut, on osoitettu ohjaavan valoa nisäkkäiden silmissä30,31.

Kuvio 1

....

https://www.nature.com/articles/srep36508